Babymoon

Tiiättekö parisuhteessa sen honeymoon -vaiheen? Kun on vasta tavannut ja kaikki on siinä toisessa ihanaa, mikään ei ärsytä ja haluat vaan olla sen toisen kanssa kokoajan?

Mulle tulee iltaisin aina honeymoon -vaihe. Tai oikeestaan babymoon -vaihe. Sänkyyn päästyäni ajattelen vain kuinka ihania lapseni ovat, kuinka kiitollinen heistä olen ja etten malta odottaa seuraavan päivän seikkailuita heidän kanssaan. Tosi ällöä tiedän! En tiedä miksi se vaihe tulee aina iltaisin, mutta JOKA ilta se tulee. En tarkoita etten rakastaisi lapsiani päivisin :D Vaan sellanen pakahduttava onnellisuuden, rakkauden ja kiitollisuuden tunne. Mietin kuinka onnellinen olen äitinä olosta ja kuinka haluan vielä ainakin kolmetoista lasta. Mietin että miten saisin KAIKKI puhuttua ympäri haluamaan ja toivomaan lapsia koska ne ovat niin ihania. Ja miten saisin nekin jotka eivät lapsia halua, haluamaan lapsia. Koska ne ovat NIIN IHANIA. Kuulostaa sarkastisella, mutta olen ihan tosissani! Ne on! IHANIA! Jotten vaikuta ihan sekopäältä, niin kerrottakoon etten aina tietenkään ole tätä mieltä, vaan välillä pöytää, tuoleja ja lattiaa pestessäni mietin että jospa sitä tyytyisi vaan 5 lapseen. Tai sadannen kerran rypistettyjä pelikortteja kerätessäni takasin laatikkoon (miksen ota niitä pois tyttöjen ulottuvilta?!) mietin että no jospa sittenkin vain kolme lasta.. 

Mutta pääasiassa elämä tyttöjen kanssa on aivan ihanaa ja toivon ettei tämä babymoon ikinä lopu! Loppuuko se joskus? Oon nyt kirjoittamassa tätä illalla sängyssä, babymoon päällä, saattaa olla että aamulla herätessäni taas 6-7 maissa olen pikkasen eri mieltä.