4kk

Tytöt ovat nyt 4kk ja paljon on opittu!
Tämänhetkiset mitat:
Edel 60,5cm & 5215g
Stella 61,5cm & 5490g
Stella ottaa pikkuhiljaa suurempaa välimatkaa Edeliin, musta tuntuu että täytyy kiinnittää huomiota Edelin syömiseen. Tosin jokainen lapsi kasvaa omaa tahtia joten ei saa vertailla liikaa, kunhan vaan huomio asian. Neuvolalääkäri ei kuitenkaan ollut yhtään huolissaan, sanoi että hyvin kasvavat käyrillä.:)

Tytöt on nyt viimeisen kuukauden aikana oppinu hirveesti uutta ja jotenkin heistä on tullut jo ihan isoja vauvoja. Nyyh.
Stella oppi n. 3kk ikäisenä kurottamaan esineita kohti ja tarttumaan niihin varovasti ja 3kk 1viikon ikäisenä kääntymään kyljelleen. Ihan muutama päivä sitten kuultiin Stellan ensimmäinen nauru<3
Edel kurotti esineitä kohti hieman Stellan jälkeen, varmaankin 3kk 1viikon ikäisenä. 3kk 3viikon ikäisenä Edel oppi kääntymään kyljelleen ja siitä parin päivän päästä hän jo yritti kovasti päästä mahalleen mutta käsi jäi ikävästi tielle. Pari päivää sitten Edel yhtäkkiä kääntyi mahalleen ja kädenkin hän sai jotenkin sieltä välistä pois!:)Ja Edelkin on meille jo pariin otteeseen nauranut<3
He ovat muuten alkaneet huomaamaan toisiaankin. Ainä välillä he kääntyvät leikkimatolla vahingossa toisiaan päin ja hymyilevät toisilleen. Ihanaa<3

Edelillä on ollut tehoimukausi/läheisyyskausi/äitikausi/tissikausi, hän haluaisi vaan olla tissillä imemässä tai nukkumassa tai muuten vaan hengailemassa. Se olisi muuten ok, mutta kun on Stellakin ja olisi kiva saada jotain tehtyä päivän aikana.. No, ehkä se on vain sellanen väliaikainen hetki.

Molemmat tytöt kun heidät laittaa leikkimatolle tiettyyn asentoon, niin kohta he ovat jo pyörineet aivan toiseen suuntaan ja yleensä toinen tulee toisen tielle, niin että päädytään syömään toisen sukkia, käsiä tms.

Televisio on muuten jo kauan ollu tosi kova juttu. Leikkimatto on yleensä sohvan ja televison edessä, jotta kun istutaan sohvalla katsomassa televisiota voidaan samalla katella tyttöjä ja jutella heille. Tytöt kääntää päitään ihme asentoihin kunhan vain televisio näkyy. Tai he pyörivät kunnes televisio näkyy. Välillä he pyörivät ihan televisiota kohti jalat telkkariin päin, suoraan katselu asentoon :D Ollaan laitettu leikkimattoon kiinni pieni vaunuverho television eteen jotta he eivät katsoisi sitä, ja se on kyllä toiminut hyvin! Paitsi kun he pyörivät pois leikkimatolta oikealle matolle. Meillä on niin pieni asunto että telkkari näkyy oikeastaan kaikista kohdista olohuoneessa, ehkä pitää miettiä omaa tv:n katselun määrää..

 

Makkarissa yhteiset MM-kisa hetket

Loppuun vielä sekalaisia kuvia tytöistä.. :)

Käsi kädessä <3

Kiitollinen

Viime aikoina olen kokenut ihan mieletöntä kiitollisuutta elämästäni ja tytöistä.

Olen aina toivonut kaksosia ja vieläpä kaksostyttöjä. Jotenkin se ajatus että mulla olisi kaksi ihanaa prinsessaa vei mut ihan täysin mukanaan. Tottakai olisin ollut ihan yhtä onnellinen jos meille olisi tullut kaksospojat, mutta jostain syystä olen aina toivonut nimenomaan tyttöjä. Salainen Vilijonkka -toiveeni. Äiti edellä ja tyttöarmeija perässä.

Positiivisesta raskaustestistä asti joka ilta varovasti rukoilin kaksostyttöjä. Pääasia oli tietysti että tuleva lapsi oli terve, mutta loppuun aina lisäsin "jos saa toivoa, niin kaksoset, ja vieläpä kaksostytöt".

Kun päästiin ensimmäiseen ultraan niin nopeasti lääkäri huomasi että kaksi siellä oli. Vaikka olin sitä rukoillut niin se kuitenkin yllätti ja oli shokki. Miehelle vielä enemmän! En ollut kertonut hänelle salaisista toiveistani :D Tosi pian kuitenkin mieskin tottui ajatukseen ja siitä alkoi vielä tiiviimpi rukoilu että vauvat olisivat terveitä (ja tyttöjä)!

Rakenneultrassa selvisi että vauvoilla oli kaikki hyvin ja että B vauva olisi tyttö. A vauvalla napanuora oli vähän edessä, mutta kätilö veikkasi tätäkin tytöksi. Oltiin molemmat jotenkin varauduttu siihen että molemmat tai ainakin toinen on poika, koska miehen suvussa on paljon paljon enemmän poikia. Pitkin raskautta B:tä veikattiin aina tytöksi ja A:ta vähän epävarmemmaksi tytöksi. Kuitenkin kun tiesin että jo toinen olisi tyttö, olin ikionnellinen! Vaikka vieläkin aina rukoilin että molemmat olisivat tyttöjä. Ainahan sanotaan että tytöt ovat epävarmoja tyttöjä, mutta poika on varma poika. Kuitenkin luotin siihen että toinen (molemmat) olisi tyttö ja alettiin ostelemaan tyttöjuttuja. Eli pinkkiä:)

Koska kaksosraskaus on riskiraskaus, oltiin vähän varuillamme ja ns. varauduttiin kaikkeen kamalaan. Kun sitten synnytyksessä kuulin ja näin että he olivat terveitä olin ikionnellinen!! Ja koska molemmat olivat tyttöjä, niin selvittiin vaatteiden vaihtorumbalta ;D Koska tytöt tuli ennenaikaisesti, heillä oli joitain  pieniä "ongelmia". Bilirubiinia mittailtiin ahkerasti ja syönnit oli vähän heikkoja. Kuitenkin se että he olivat täysin terveitä oli ihan mieletöntä. 

Nytkun tytöt on oppineet hymyilemään ja kääntyilemään ja tekemään kaikkea mitä heidän "pitääkin" tehdä, niin kiitollisuus on vain kasvanut. Ehkä tähän asti sitä kuitenkin pikkasen takaraivossa pelkäsi että onko kaikki varmasti hyvin, ja nytkun huomaa tyttöjen kehittyvän hyvin ja kasvavan normaalisti niin huomaa että kaikki tosiaan ON kunnossa. Me ihan tosiaan saatiin täydelliset kaksostytöt. Mitä mä oon aina toivonut tosiaan toteutui. Se tuntuu ihan huikeelta ja mielettömältä. Eihän näin oikeesti tapahdu että jotain toivoo, ja sen saa just niinkun on halunnut pieniä yksityiskohtia myöden.

Välillä vaan pysähtyy kattomaan tyttöjä ja alkaa silmät kostumaan kun sydän ihan pakahtuu onnesta ja kiitollisuudesta! He ovat täydellisiä, terveitä ja kertakaikkisen upeita. Sitä vain katsoo heidän kauniita silmiään ja vastaa heidän hurmaavan hymyyn<3 Äitinä olo on ihan mieletöntä, parasta mitä tuun ikinä olemaan ja kokemaan. Olenko sanonut tarpeeksi sanaa kiitollinen? Mutta se on juuri sitä mitä tunnen. Ei voi olla kun ihan törkeän kiitollinen ja onnellinen. #kiitollinenSIUNATTUonnellinen

Haluan vielä loppuun huomauttaa että ihan yhtä onnellinen olisin ollut yhdestä lapsesta tai pojista. Jokaisella vain on omat höpsöt salaiset toiveet ja unelmat perheestä. :)

Meidän päivä

Ajattelin kertoa meidän keskiverto päivästä:)

Klo 10-11 yleensä heräillään, molemmat tytöt on syöneet enemmän tai vähemmän äskettäin ja otan heidät meidän kanssa sänkyyn hymyilemään ja juttelemaan.
Heidän kanssa on ihana herätä aamulla kun he ovat niin hyväntuulisia! Stella hymyilee silmät vinkkurassa ja Edel juttelee hymyilyn välissä.
Meillä on pinnasängyssä kiinni sellainen kiemurainen lelukäärme jossa roikkuu erilaisia leluja, ja pinnasänky on meidän sängyssä siis kiinni. Aamuisin aina laitan käärmeen roikkumaan meidän sängyn puolelle ja molemmat tykkää sitä katella ja tarttua siihen kiinni. Välillä tyttöjen loikoillessa tyytyväisenä meidän sängyssä, menen syömään aamupalan. Mun syödessä aamiaista mies yleensä hoitaa tytön tai tytöt päiväkuntoon. Eli aamupesut, vaipanvaihdot ja päivävaatteet päälle. Välillä taas otan heti toisen/molemmat käsittelyyn ja syön vasta sitten.  Tämän jälkeen tytöt menee vielä hetkeksi leikkimatolle ihmettelemään.
Aika pian jo heille tulee nälkä ja otan molemmat syömään. Yleensä tässä vaiheessa he nukahtavat, ja meille koittaa hyvä hetki mennä kauppaan, kävelylle tms.
Noin klo 14 tullaan yleensä kotiin ja tytöillä onkin siinä vaiheessa jo nälkä. Eli molemmat taas äidin kanssa sohvalle syömään. Syönnin jälkeen vaipanvaihtoa ja leikkimattoa. Tämän jälkeen kehitetään itsellemme jotain sapuskaa nopeasti ennenkuin tytöt hermostuvat yksinoloon. Välillä toinen/molemmat nukahtaa tässä välissä. Pian mun syömisen jälkeen yleensä toinen haluaa taas rinnalle, ja siitä alkaa aikamoinen syöntivuorottelu.

Klo 19-20 Alotetaan yöpuulle valmistautuminen. Pestään pyllyt, vaihdetaan vaipat ja yökkärit. Tässä vaiheessa kiukku on jo kova, joten äkkiä maito (suurin osa mun edellisenä iltana pumppaamaa:)) jääkaapista lämpenemään. D-vitamiineja ja maitohappoja kiukkuisiin suihin seuraa maitopullo. Tosi paljon vaihtelee että nukahtaako tytöt tähän heti. Jos näyttää nukahtaneelta, viedään sänkyyn. Välillä heti sänkyyn viemisen jälkeen herätään, milloin syömistä jatketaan rinnalla. Jos taas ei nukahdeta pullon jälkeen ollenkaan, jatketaan jonkun ajan päästä rinnalla.

Klo 21 yleensä molemmat on nukkumassa omassa sängyssä ja äiti pääsee syömään odotettua iltapalaa. Tästä alkaa mun ja miehen oma hetki joka yleensä vietetään sohvalla sarjoja tai leffoja katsellessa.

Klo 23-01 Pumppaan maitoa seuraavaa iltaa varten, jonka jälkeen nukkumaan.

Klo 05-07 Jompikumpi herää syömään mun viekkuun. Välillä nostan hänet syönnin jälkeen omaan sänkyyn, välillä herään tyttö kainalossa vasta kun toinen herää. Oon aina aika unenpöpperöinen tässä vaiheessa joten en ole ihan varma, mut luulen että tämän ensimmäisen heräämisen jälkeen tytöt herää vielä 1-2 kertaa syömään ennenkuin herätään kokonaan.
Ja tästä taas siirrytään uuteen päivään.:)

Päviin mahtuu myös monta koiran pisutusta, pyykinpesua ja tyttöjen pusuttelua<3

Palautuminen

Mulla jäi aika hyvin raskauskilot sairaalalle, mistä saan kyllä olla tosi kiitollinen. Jossain vaiheessa kotiin tultaessa kävin puntarilla ja ei se näyttänyt enää kun 2kg ylimäärästä. Jee! Tosin kilot ei todellakaan kerro aina kaikkea. Sohvalla vaan istuessa/maatessa ei hirveästi lihasta saa, eikä pysy kovin kiinteänä. Tässä siis ehdottomasti kehittämisen varaa! Uusia harrastuksia mietinnässä..

Mutta se mitä eniten jännitin oli maha, ja se on ihan ok palannut muotoonsa. Maha on jonkun verran "turpeampi" ja onhan se sellanen lörppösäkki, mutta vanhat korkeavyötäröiset housut menee kuitenkin päälle eli kelpaa tällä hetkellä. Jos vaan saisi aikaiseksi alotettua vatsalihasten teon niin hyvä olisi. Ihan leikkausarven yläpuolella on sellainen pieni löysä kohta, tai ohut makkara, mikä mua vähän mietityttää, mutta toivon että sekin lähtisi ihan jumppaamalla. Sitä välillä mietin että onkohan vatsalihakset palautuneet varmasti kunnolla paikalleen, mutta ehkä sen jotenkin huomaisi jos ei olisi?*Ja jälkitarkastuksessakin oon jo käynyt niin ehkä lääkäri olisi siellä huomannut! Lääkäri muuten antoi luvan liikkumaan ja jumppaamaan kehoa kuunnellen.

Nyt on synnytyksestä 3 kuukautta ja 3 viikkoa, ja tälläisessa tilanteessa mennään:

Raskausarpia pelkäsin kamalasti ja onneksi sain niitä vaan muutaman! Ensin lähti vanhan napakorun arpi leviämään, siitä lähti sentin pituiset repeämät ylöspäin ja navan alapuolelle tuli myös muutama ihan viimeisillä raskausviikoilla. Höh. Mutta toisaalta kaksosten kanssa olisi voinut käydä paljon pahemmin, joten pitää olla onnellinen!

Eihän se nätti oo. Napatatuointi? :D

*Mun oli ihan pakko käydä tutkimassa asiaa netistä ja löysin tosi hyvän kuvan:

Tehtyäni tuon testin ja miehenkin vatsalihaksia tunnusteltaessa, uskoisin että mun vatsalihakset on palautuneet paikoilleen. Nyt vaan kaikki synnyttäneet testaamaan omia lihaksiaan!:)

Siunaus

4.7 lauantaina oli tyttöjen siunaustilaisuus. Se pidettiin Poikluoman seurakuntatalolla, mikä löydettiin ihan googlettamalla. Paikka oli kivan kokonen meille ja se oli aika uusi eli hyvässä kunnossa ja viihtyisät, uudet tilat :) Tytöt siunasi sama pappi kuka vihki meidät. Siunaus kasteen tilalta siis siksi koska kuulun adventtiseurakuntaan, ja meillä ei kasteta vaan siunataan.

Paikalla juhlassa oli oikeastaan vain perhettä, sukulaisia ja tyttöjen kummit. Kummeja tuli aika monta, mutta oli tosi vaikea karsia ja aateltiin että lisärakkaus ei ikinä ole pahitteeksi<3

Me ja kummit :)

Tyttöjen nimiksi tuli Edel Daniela Elise ja Stella Ida Isabell<3

Mummin tekemä kakku<3

Oltiin aluksi ajateltu Edeliä ja Stellaa toisiksi nimiksi, mutta sairaalaan piti laittaa sairaalanimet ja laitettiin noi kun ne oli ainoot varmat nimet tytöillä siinä vaiheessa. Sairaalassa sitten kaikki kutsuivat tyttöjä sillä nimellä ja mekin alettiin kutsumaan siksi ja nimiin alkoi tottumaan ja tykästymään eri tavalla. Jossain vaiheessa kysyin mieheltäni sairaalassa että pidetäänkö nää nimet toisina niminä, ja hän oli sitä mieltä että ne on kivemmat etunimiksi :) Oikeestaan Edelin koko nimi oli valmis (ainakin mun mielestä) jo heti, Stellan nimeä piti miettiä vähän enemmän. Isabell oli myös heti valmiina, Ida tuli jossain matkan varrella mukaan.

Pienellä oli raskas päivä<3

Tarjottavia teki ahkerasti molemmat mummit ja isomummi. Kiitos siitä<3

Päivää oli kauan odoteltu, ja se meni aivan liian nopeasti! Emmekä
muistaneet ottaa yhtään perhekuvaa, emmekä kuvaa isovanhempien ja tyttöjen kanssa. Huoh. Mutta onneksi kaikki meni muuten hyvin ja nyt on tytöillä nimet.:)

Mummon tekemät mekot :)

Syömiset

Tyttöjen syömiset lähti käyntiin jokseenkin hankalasti.
Heillä sairaalassa ollessa ei meinannut millään lähteä paino nousuun tai edes tasaantumaan, se vaan laski kokoajan. Sen takia sairaalassa oltiinkin niin kauan ennenkuin päästiin kotiin.

Rinnalla ollessa heillä oli se ongelma että nukahtivat todella nopeasti. Muutamia imuja he ottivat ja sen jälkeen nukahtivat. Kuulemma tosi tyypillistä aikaisemmin tulleilla vauvoilla. Edel jaksoi jonkun verran paremmin, mutta Stella todella huonosti.
Muutaman päivän sairaalassa olon jälkeen alettiin tehdä syöttöpunnituksia, mikä oli todella masentavaa. Välillä saattoi olla tosi hyvä fiilis että vauva on imenyt paljon ja korkein toivein meni puntarille, ja puntari kuitenkin näytti vain muutamaa grammaa tai jopa nollaa. Yleensä aina se näytti liian vähää lukemaa, eli jouduttiin antamaan pullosta lisää.

Pullosta antaminen oli kamalaa pakottamista. Tytöt piti herättää kolmen tunnin välein päivin ja öin ja PAKOTTAA heille tietty määrä maitoa. Lääkäri määräsi jopa kahden tunnin välein herätettäväksi, mutta kätilöt meinasivat että kolme tuntia riittää. Onneksi.
Pakottaminen oli raastavaa kun lapsi on ihan väsynyt, sylkee maitoa ulos ja me vaan tuputetaan sitä lisää lisää lisää. Hyi kamalat muistot :( Myös se tuntui kamalalta kun aina on sanottu että vauvan pitää antaa nukkua, jotta aivot kehittyvät, ja me herätettiin heitä syvästäkin unesta syömään. Piti vaan ajatella niin että ruoka on perusta hengissä pysymiseen ja sitä ainakin on saatava.

Viimeisinä päivinä sairaalassa tuli sellaista neuvoa että jättää rinnalla olon todella vähään/nollaan, jotteivat vauvat väsytä itseään siinä, ja jaksavat syödä pullosta. Rinnalla olo kun kuulemma oli niin pienille työtä, ja he tarvitsivat siinä vaiheessa kaiken energian itselleen.
Vaikka paino ei lähtenyt isoon nousuun pääsimme kuitenkin kotiin, kunhan kävisimme painokontrolleissa.Maanantaina siis pääsimme kotiin, ja muistaakseni keskiviikkona mentiin painokontrolliin sairaalaan. Toisella oli paino noussut hieman ja toisella enemmän, eli positiiviseen suuntaan kuitenkin :) Perjantaina menimme neuvolaan painokontrolliin ja oli myös paino noussut joten uskalsi jo hieman hengähtää.

Kotiin päästyämme jatkoimme samaan malliin, eli kolmen tunnin välein herätys ja hieman rintaa ja enemmän pulloa. Öisin annoimme vain pulloa koska tytöt olivat muutenkin niin väsyneitä etteivät olisi jaksaneet olla hereillä rinnalla yhtään. Tämä tarkoitti siis sitä että jokaisen syötön jälkeen, varsinkin öisin, pumppasin tytöille seuraavan syötön annokset. Korviketta yleensä meni päivisin enemmän, kun en ollut kerennnyt pumpata tms.
Kuukauden ikäisena taisin alkaa enemmän syöttää rintaa ja aikasemmin olimme jo jättäneet tarkat 3h herättämiset väliin huomattuamme että tytöt heräävät itse kun heillä tulee nälkä. Joskus siinä meni jopa 5-6h, mikä aina pelästytti meidät öisin, mutta paino nousi kuitenkin eli ei hätää :)

2kk neuvolassa tytöt oli saaneet hirveästi painoa lisää joten uskallettiin kokeilla että yöt tytöt syö rintaa. Miehellehän tää oli loistava juttu koska hänen ei tarvinnut enää herätä öisin ;D Tytöt heräävät aikalailla vuoronperään öisin, joten otin aina heränneen rinnalle ja jatkoin unia. Vähän jännitti 3kk neuvolan tulokset, mutta hyvin taas oli kasvettu, eli näillä mennään :)
Tällä hetkellä siis molemmat tytöt syö n.100ml vuorokaudessa korviketta ja muuten rintaa. Tästä oon aika onnellinen!:) Korviketta sen takia kun iltaisin heillä on aina super tankkaukset, ja mun maito ei oikein riitä kunnolla sellaiseen. Tytöt nykyään menevät unille keskimäärin 9-10 aikoihin ja heräävät 1-2x yössä, usein vasta aamuyöllä, mikä tietysti mun unien kannalta on mahtavaa, rintojen täyttymisen kannalta hankalaa.
Mietin että pitäisiko alkaa heräämään herätyskellon kanssa hieman keskiyön jälkeen pumpaamaan, mistä saisin maidot illaksi ja maidontuotanto pysyisi hyvänä kun ei tule rintojen ylitäyttymisiä.. Nykyisin vaan on ollut ihanaa kun ei ole yhtään tarvinnut pumppailla, kun ennen tein sitä niin hirveästi. Hmm, nytkun kirjoitin sen tähän, tajusin että olisihan se järkevää että pumppaisin öisin sen yhden kerran ja vielä ainakin kun tytöt heräävät niin vähän öisin! Koitan siis alkaa tekemään tätä.

Nyt 3kk neuvolassa annettiin jo esitteet 4kk iässä alotettavaa kiinteiden maistelemista varten. Olin luullut että kiinteät alotetaan vasta 6kk iässä! Meillä ei kiinteiden syömiseen ole mitään kiirettä kun tytöt on vielä pieniä ja keholtaanhan he ovat periaatteessa kuukauden jäljessä. Luulen että me alotetaan tyttöjen ollessa 5-6kk, tietty nyt riippuu miten nälkäisiksi he alkavat tai jos muuten vaikuttavat "valmiilta" kiinteisiin. Senkään takia meillä ei ole kiire kun olen kuullut että allergioita pystyy estämään/vähentämään mitä kauemmin antaa vain pelkkää rintamaitoa.

Oho tulipa pitkä ja kuvaton teksti! Toivottavasti jaksoitte silti lukea :)

Tukka

Ennen raskautta ja raskauden aikanakin monet monet varoitteli imetysajan hiustenlähdöstä.
Kuulemma raskausaikana hiukset on paksut ja hyväkuntoiset (mikä mun mielestä tuntuu oudolta koska vauva(t)han vie kaiken energian ja vitamiinit kehosta). Imetysaikana taas hiuksia lähtee tosi tosi paljon että kannattaa varautua siihen. Joo uskoin kyllä kaikki varotukset ja varauduinkin siihen että jonkun verran hiuksia tulee lähtemään. No, se JONKUN verran oli ehkä pikkasen aliarvioitu. Nimittäin siis tässähän siis tulee ihan kaljuksi! AIVAN järkyttävää!!

Mun mies on jo aikaisemmin vihannut kun hiuksia on sohva ja sänky ja jääkaappi(?!) täynnä, ja nyt ne vasta täynnä onkin! Oon alkanut pitää hiuksia kiinni ihan vaan sen takia ettei niitä olisi joka paikassa!* Suihkun jälkeen mun on pakko harjata hiukset roskiksen päällä koska muuten on lattia täynnä hiuksia ja harja pitää "tyhjentää" monta kertaa harjauksen aikana.

Alla kuva yhdestä harjauskerrasta, vähän ällö kuva mutta hyvin kuvaava. Apua!

Mulla oli aikasemmin käytössä Imedeenin hius ja kynsi -pillereitä mutta raskauden ajaksi ne piti lopettaa kun niissä oli sellasta ainesosaa mitä ei ole tutkittu raskauden kanssa. Mietin vähän että jos alottaisin ne taas, jos niistä olis edes vähän apua! Tässä tilanteessa kaikki apu olisi kyllä tarpeen. Ainoa vaan että pitää tutkia voiko niitä käyttää imettäessä..

Mutta siis kaikille raskautta haaveileville: varautukaa!!

 *Pidän hiuksia paljon kiinni myös vauvojen takia. Äitini kertoi joskus lukeneensä lehdestä kuinka pienelle vauvalle oli kiertynyt aikuisen hius varpaan ympäri, eikä sitä ollut kukaan huomannut, ja varvas oltiin jouduttu amputoimaan!