Olen aina toivonut kaksosia ja vieläpä kaksostyttöjä. Jotenkin se ajatus että mulla olisi kaksi ihanaa prinsessaa vei mut ihan täysin mukanaan. Tottakai olisin ollut ihan yhtä onnellinen jos meille olisi tullut kaksospojat, mutta jostain syystä olen aina toivonut nimenomaan tyttöjä. Salainen Vilijonkka -toiveeni. Äiti edellä ja tyttöarmeija perässä.
Positiivisesta raskaustestistä asti joka ilta varovasti rukoilin kaksostyttöjä. Pääasia oli tietysti että tuleva lapsi oli terve, mutta loppuun aina lisäsin "jos saa toivoa, niin kaksoset, ja vieläpä kaksostytöt".
Kun päästiin ensimmäiseen ultraan niin nopeasti lääkäri huomasi että kaksi siellä oli. Vaikka olin sitä rukoillut niin se kuitenkin yllätti ja oli shokki. Miehelle vielä enemmän! En ollut kertonut hänelle salaisista toiveistani :D Tosi pian kuitenkin mieskin tottui ajatukseen ja siitä alkoi vielä tiiviimpi rukoilu että vauvat olisivat terveitä (ja tyttöjä)!
Rakenneultrassa selvisi että vauvoilla oli kaikki hyvin ja että B vauva olisi tyttö. A vauvalla napanuora oli vähän edessä, mutta kätilö veikkasi tätäkin tytöksi. Oltiin molemmat jotenkin varauduttu siihen että molemmat tai ainakin toinen on poika, koska miehen suvussa on paljon paljon enemmän poikia. Pitkin raskautta B:tä veikattiin aina tytöksi ja A:ta vähän epävarmemmaksi tytöksi. Kuitenkin kun tiesin että jo toinen olisi tyttö, olin ikionnellinen! Vaikka vieläkin aina rukoilin että molemmat olisivat tyttöjä. Ainahan sanotaan että tytöt ovat epävarmoja tyttöjä, mutta poika on varma poika. Kuitenkin luotin siihen että toinen (molemmat) olisi tyttö ja alettiin ostelemaan tyttöjuttuja. Eli pinkkiä:)
Koska kaksosraskaus on riskiraskaus, oltiin vähän varuillamme ja ns. varauduttiin kaikkeen kamalaan. Kun sitten synnytyksessä kuulin ja näin että he olivat terveitä olin ikionnellinen!! Ja koska molemmat olivat tyttöjä, niin selvittiin vaatteiden vaihtorumbalta ;D Koska tytöt tuli ennenaikaisesti, heillä oli joitain pieniä "ongelmia". Bilirubiinia mittailtiin ahkerasti ja syönnit oli vähän heikkoja. Kuitenkin se että he olivat täysin terveitä oli ihan mieletöntä.
Nytkun tytöt on oppineet hymyilemään ja kääntyilemään ja tekemään kaikkea mitä heidän "pitääkin" tehdä, niin kiitollisuus on vain kasvanut. Ehkä tähän asti sitä kuitenkin pikkasen takaraivossa pelkäsi että onko kaikki varmasti hyvin, ja nytkun huomaa tyttöjen kehittyvän hyvin ja kasvavan normaalisti niin huomaa että kaikki tosiaan ON kunnossa. Me ihan tosiaan saatiin täydelliset kaksostytöt. Mitä mä oon aina toivonut tosiaan toteutui. Se tuntuu ihan huikeelta ja mielettömältä. Eihän näin oikeesti tapahdu että jotain toivoo, ja sen saa just niinkun on halunnut pieniä yksityiskohtia myöden.
Välillä vaan pysähtyy kattomaan tyttöjä ja alkaa silmät kostumaan kun
sydän ihan pakahtuu onnesta ja kiitollisuudesta! He ovat täydellisiä, terveitä ja kertakaikkisen upeita. Sitä vain katsoo heidän kauniita silmiään ja vastaa heidän hurmaavan
hymyyn<3 Äitinä olo on ihan mieletöntä, parasta mitä tuun ikinä olemaan ja kokemaan. Olenko sanonut tarpeeksi sanaa kiitollinen? Mutta se on juuri
sitä mitä tunnen. Ei voi olla kun ihan törkeän kiitollinen ja
onnellinen. #kiitollinenSIUNATTUonnellinen
Haluan
vielä loppuun huomauttaa että ihan yhtä onnellinen olisin ollut yhdestä
lapsesta tai pojista. Jokaisella vain on omat höpsöt salaiset toiveet ja unelmat
perheestä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti