lauantai 21. marraskuuta 2015

Pärisytys

Tyttöjen ollessa pieniä luin jostain että vauvoille voi näyttää kieltä tai pärisyttää ja he opettelevat matkimaan niitä pikkuhiljaa. Stella oppi hienosti pärisyttämisen ja olinkin tosi ylpeä, kehuin häntä ja nauroin asialle.
Nyt ei pärisytys enää naurata. Yöllä kun Stella herää pirteänä, hän alkaa pärisyttämään! Tosi kovaan ääneen kaikella suun voimalla hän pistää syljet lentämään. Pari yötä sitten kun Stella tätä teki niin hän onnistui opettamaan sen Edelille! Niin että he vuoroin pärisivät sängyssä. Okei myönnetään sillon se oli vähän hauskaa ja naurettiin ehkä tilanteelle. Seuraavana aamuna kuitenkin meidän ollessa aamupuurolla, Edel muisti hänen hienosti oppimansa uuden taidon ja laittoi kaikella voimalla puurot menemään pitkin pöytiä! Ja isot hymyt/naurut päälle. Kun sitten Stella näki mitä Edel oli tehnyt niin hänhän innostui myös ja alkoi tekemään samaa. Ja voi sitä onnistumisen riemua ja hymyn määrää kun osaa itse pärisyttää ja näkee että siskokin pärisyttää, niin onhan se pelkästään hauskaa. Nyt meillä on sitten kaksi tyttöä jotka hienosti ja taitavasti pärisyttävät vuoronperään joka ruokailukerralla! Ihan mahtavaa! Not. Ja siis tosiaan kun yöllä sitä harrastetaan myös. Edel ei onneksi tee sitä yöllä, hän keskittyy kovaääniseen kalattamiseen. Mutta Stella tekee Edelinkin puolesta :) Viimeyönä yritin vaikka millä tavoin sitä estää, mutta eihän sitä oikeesti voi millään estää. Kun tuttikin päristään suusta pois. Eikä tietenkään ton ikäset mitään kieltoja ymmärrä.
Hieman viisaampana nyt voinkin suositella kaikille äideille ettei kannata opettaa lasta pärisyttämään, vaikka se olisi kuinka hienoa ja taitavaa. Mutta hei, miten toi pärisyttäminen saadaan loppumaan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti